12. toukokuuta on J. V. Snellmanin (1806–1881) päivä. Hän oli kirjailija sekä sanomalehti- ja valtiomies. Snellmania on pidetty myös yhtenä maamme merkittävimmistä filosofeista. Hän teki väitöskirjansa Hegelistä, jonka ajatuksista hän ammensi paljon kansallismielistä ideologiaansa. Snellmanin toiminnan keskiössä olivat suomen kielen merkityksen nostaminen ja Suomen markan käyttöön ottaminen. Suomalaisuus huomattiin liittää J. V. Snellmanin päivään vasta 1978.
Mutta tänä viikonloppuna liputetaan muidenkin tärkeiden henkilöiden kunniaksi. Sunnuntaina on äitienpäivä. Se on monelle paljon merkittävämpi juhla kuin jonkun 1800-luvulla eläneen valtiomiehen syntymäpäivä. Äiti on valittu suomen kielen kauneimmaksi sanaksikin, mikä kertoo paljon sen tunnepohjaisesta latauksesta. Onhan se myös äänteellisesti – ainakin suomalaisessa suussa – lämmin sana.
Minulla ja Snellmanilla on yksi yhteinen kokemus. Molemmat menetimme äitimme jo lapsena, ja sama paino on laskeutunut kannettavaksemme. Enää se ei ole niin surullinen asia, mutta suuri se on. Muita yhteneväisyyksiä elämillämme ei taidakaan olla. Toinen on kirjoitettu historiaan, toinen ei.
””Äiti on ihminen isolla I:llä.”
Jokaisella meillä on äiti. Riippumatta siitä, minkälainen suhde häneen on, ensimmäiset peruskokemuksemme kumpuavat synnyttäjästämme. Me muistamme aistiemme kautta: iho, ääni, katse ja tuoksut. En voi sanoa muistavani äidinmaidon makua, mutta sen fyysisen ja henkisen merkityksen olen isompana tunnustanut.
Äiti on ihminen isolla I:llä. Hän on totta hyvineen ja huonoineen. Vanhassa taiteessa ja mytologioissa äiti on usein idealisoitu lähes pyhimykseksi. Nykykirjallisuudessa äitiä kuvataan realistisemmin ja arkisemmin myös väsyneenä, masentuneena ja sairaana. Hän ei ole Lemminkäisen äiti, joka pelastaa poikansa Tuonen virrasta elävien kirjoihin.
Lokeroihin mystifiointi ei olekaan tätä päivää. Historian kirjoilla on taipumus nostaa tärkeiksi henkilöiksi vain miehiä. Äidit ja muut naiset käyvät töissä, osallistuvat yhteiskunnalliseen elämään ja päätöksentekoon. Hekin rakentavat Suomea ja suomalaisuutta.
Snellmanin hellimä Suomen markka meni jo, mutta äidit pysyvät. Siksi heidän päivänsä on aina, ja taas tänäkin sunnuntaina oikein liehuvien lippujen kera.
Kirjoittaja on kulttuurin kourima humanisti.