Lämpömittari keittiön ikkunan nurkassa osoittaa joka aamu niin lämpöisiä lukemia, että olen päivittäin onnellinen. Lämmöstä tietenkin, mutta vielä enemmän siksi, että kerrankin ehdin ottaa kesävaatteet esiin reilusti ajoissa.
Ensimmäisenä lämpimän tuulisena huhtikuun päivänä pesin niin monta koneellista kesävaatteita, että lopultakin puhtaiksi tuli koko vaatevarasto ja tuoksuvat pyykit liehuivat muutamassa tunnissa kuiviksi.
Ensi kertaa hoksasin myös, että en vaihdakaan talvivaatekomeroon kesävaatteita ja näe suurta vaivaa kuten olen tähän asti koko ikäni puuhastellut. Kiitän tästä uudesta normaalistani eläkeläisyyteen kuuluvaa etua. Aika ei lopu pariin vapaapäivään vaan ihana rauha asuu kodissani juuri silloin kun sitä itse tarvitsen.
””Tämä päivä on sitä elämää, jota myöhemmin muistellaan.”
En sano, että töissäollessa olisi ollut mitään vikaa, mutta jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne kuuluu jokaisen ruuhkavuotisen arkeen. Ja sitä ei edes ymmärrä ennen kuin kaikki paineet ovat ohi. Joku tietää, että askel lyhenee ja päivässä on yllättäen vähemmän tunteja. Ei se määrä vaan laatu.
Lämpöä on riittänyt. Yöt ovat alkaneet olla levottomia, vaikka on vasta toukokuu. Näinhän se on niinä vuosina aina ollut, kun helteet alkavat toukokuussa ja loppuvat heti kesäkuussa, kun koulut päättyvät. Työvuosina otin aina kesäloman sen jälkeen kun työkaverit olivat valinneet mieleisensä. Ihmetys oli suuri, kun ne lomaviikon pätkät olivat aina kesän aurinkoisimmat!
Pidän lämmöstä ja jopa loikoilusta viltillä nurmikolla niin että oikein nukahdan lempeään lämpöön. Pitkän talven jälkeen aurinko tekee hyvää. Kohtuus kaikessa, nautinnoissakin. Nyt alkaa kesä, jolloin saa tehdä muutenkin asioita, joita pari ikävää pandemian vuotta meiltä veivät. Iloitaan ja jaetaan hyvää mieltä.
Tämänkin päivän on Herra tehnyt. Luonto uudistuu ja me myös. Tämä päivä on sitä elämää, jota myöhemmin muistellaan. Kesämekko päälle ja menoksi.
Kirjoittaja on Juupajoen kappalainen emerita.