Olen aina ollut todella ulospäin suuntautunut ihminen. Olen suunnannut energiaani runsaasti ulospäin muihin ihmisiin ja asioihin. Tänä vuonna olen suunnannut sitä energiaa myös minuun itseeni, kääntynyt vähän sisäänpäin. Antanut itselleni sitä samaa lempeän uteliasta katsetta, jota niin herkästi annan muille. Ja wow, mitä kaikkea olenkaan löytänyt!
Löysin lapsuudenaikaiset päiväkirjani sattumalta kevätsiivouksen yhteydessä. Ei ole liioiteltua sanoa, että siivous jäi heti siihen paikkaan ja uppouduin täysillä päiväkirjojen maailmaan. Ne veivät minut heti muistoihini tuoden ne taas kirkkaina eteeni. Löytämäni vihkot pitävät sisällään esikoulu- sekä alakouluaikani. Itkin ja nauroin vuorotellen lukiessani merkintöjä. Niiltä sivuilta löysin lapsi-minäni. Muistin, miltä hänestä tuntui ja mitä hän oli ajatellut. Ikään kuin katselin ja kuuntelin senaikaista itseäni. Se oli niin liikuttavan monikerroksellinen kokemus. Oli myös ihana huomata, että minussa on edelleen se sama ydin, vaikken sitä aina olekaan tunnistanut. Mutta siellä se on, edelleen. On aina ollut.
””Toivon että jokaisella olisi ainakin yksi asia, jota tehdessä tuntee olevansa itseään lähellä.”
Kirjoittaminen astui elämääni ollessani pieni lapsi, ja tuli vahvaksi osaksi minua lukiossa ollessani. Se on ehdottomasti syvin tapani kokea ja jäsennellä tätä elämää. Sen avulla tunnen todella olevani itseäni lähellä ja saavani elämästä monia tasoja irti. Kirjoittamalla tuon itseäni näkyviin itselleni.
Toivon että meistä jokaisella olisi ainakin yksi asia, jota tehdessä tuntee olevansa itseään lähellä. Itsensä vierellä. Annamme usein niin paljon itsestämme muille, että saatamme unohtaa tärkeimpämme – oman itsemme. Jokainen ansaitsee olla itsensä lähellä, olla aidosti itsensä kanssa. Jokainen ansaitsee tuntea itsensä. Sillä vaikka se niin kliseistä onkin, suhde itseemme on se tärkein. Tämän vuoden tutkimusretki on auttanut minua ymmärtämään sen todella.
Elän tällä hetkellä mahtavaa identiteetin rakentamisen aikaa. Tyypillistä parikymppisen elämää, joka on niin ihanan epätyypillistä jokaisen kohdalla. Katson sisäänpäin itseeni ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Löydän täältä koko ajan jotain uutta. Tämä on todella mielenkiintoinen matka. Ja parasta tässä on se, ettei tämä – siis minä, ole koskaan valmis.
Kirjoittaja on tamperelaistunut, sydämeltään mänttäläinen nuori aikuinen.