Naapurin talo

Ali Heikkilä

Kadun toisella puolella on pieni kerrostalo. Yläkerrassa on kolme asuntoa, sitten on keskikerros, jossa on kauppa ja työmaa. Kellarissa on toinen työmaa ja saunaosasto. Pihan perällä on piharakennus, jossa on polkupyöräkorjaamo ja pieni urheilumyymälän tapainen.

Ostimme tämän ensimmäisen omistusasuntomme kaupungin pääkadulta. Vireä ja onnellinen talo oli meitä vastapäätä. Öljyauto toi polttoöljyn ja kaupan ovi kävi ja liikkeen ikkunassa vaihtuivat vuodenajat. Ikkuna oli tosi hieno varsinkin joulunaikaan. Aamulla ihmisiä tuli töihin kulkuneuvoillaan ja katu oli täynnä erilaisia vekottimia. Yläkerran nuoripari lähti muualle töihin ja omistajapappa meni omaan firmaansa. Oli hyvä aika täällä meillä ja muualla maailmallakin.

Sitten talon omistaja tuli vanhaksi ja alkoi sairastella, tulipa avioerokin ja vanhimmalle pojalle myös. Verevä nuorikko lähti muualle ja lapset jäivät yhteishuoltoon. Olivat viikon isällä ja toisen äidillä. Aina olivat koulutavarat ja urheiluvehkeet väärässä osoitteessa. Isä niitä sitten kuljetteli illat äidille tai haki itselleen, missä lapset kulloinkin olivat ja mistä kouluun lähtivät.

Aikaa kului ja tilanne maailmallakin huononi. Toinen veljeksistä lähti muualle töihin ja vanhempi veli jatkoi yksin yritystä. Isästäkään ei ollut enää apua, sillä vanhuus oli tullut jäädäkseen. Kauppakin oli alkanut käydä huonommin. Enää ei kaupan ovi käynyt tiheään, vain joku satunnainen ohikulkija poikkesi myymälässä.

Ensin loppuivat ne kaksi työmaata ja pikkukauppa pihan perältä. Pyöräkorjaamon ja päätalon kauppa jatkuivat vielä. Isoihin ikkunoihin ilmestyivät jättikokoiset tekstit, myydään tai vuokrataan. Vähän aikaa yhdessä tilassa oli asunnonvälitystoimisto hetken. Sitten lähti pyöräkorjaamo muualle, sillä pääkatu oli siirtynyt kaupungintalolta alkavaksi ja meidän katu muuttunut läpikulkukaduksi ja hiljentynyt muutenkin. Kaikki halusivat pääkadulle, sillä siellä olivat kaupat, tori lopussa ja kahvilat.

Ainoassa pikkukaupassa oli hiljaiset ajat. Kauppiaspoika oli saanut lapsensa opiskeluvaiheeseen ja uutta elämänkumppania ei ollut löytynyt. Hetken hän pyöritti nettikauppaa lisäksi. Siellä oli kaikkea kummallista myytävänä ja paljon. Sitten hän kait väsyi yksin olemaan isossa talossa ja lähti suurkaupunkiin paremman rahan toivossa kait ja sieltä voisi uusi kumppanikin löytyä paremmin.

Alkoi pitkä loppuunmyynti. Talo oli vanha ja siellä oli paljon tavaraa ja myytävää vauvansängystä eläkekeppiin. Kauppa kävi taas pitkästä aikaan ja halvalla sai vaikka mitä. Sitten loppuivat tavarat ja loput vietiin roskiin pihan perälle. Talo vaipui talviuneen, syksy oli jo pitkällä. Tuli uusi kevät, kaupat olivat kiinni, mutta tuli vuokralaisia yläkerran huoneisiin. Joku oli talon ilmeisesti ostanut tai vuokrannut. Keskelle tuli riski rekkakuski, ketjupolttaja ja iso Olvin rekka tuli kadun varteen. Toiseen päähän tuli nuoripari terhakan koiran kanssa. Toisessa päässä asui joukko nuorisoa, jolla kaikki roikkui, housut, kettingit, muut korut ja tukka. Kaikilla oli tummat hupparit. Heitä ei juuri toisistaan erottanut.

Talossa alkoi uusi aika. Jumps-musiikki soi täysillä paremmin yöaikaan. Joku pojista oli perustanut autokorjaamon. Auton ovi oli kannettu talon seinää vasten ja tallin ovet olivat aina auki. Ulkona oli grilli, jossa makkarat tirisivät ja pahvisia mäyräkoiria oli milloin missäkin. Vappuaattona pojat kantoivat puutarhakeinut kadulle jalkakäytävälle ja joivat auringossa kaljakopan sinä aikana kun me käytiin saunassa. No siinähän on vain kaksitoista pulloa mieheen. Vappu oli tullut meidän hiljaiselle kadulle. Fasaani oli tullut myös pihapiiriin takaisin. Se syöksyi täysillä kellarin ikkunoita päin, kun luuli, että siellä on toinen uros. On ne tarkkoja naaraistaan, kun herran oma kuva, eikä muita uroita mailla halmeilla. No tällä fasaanilla on ainakin keskivaikea aivovaurio toistuvista päin juoksuista ikkunaan. Tuolla matkalla ja juoksunopeudella isku oli aika kova ja toistuva.

Harakoillakin alkoivat juhlat. Poikien roskis oli aina kansi auki ja ylitäynnä. Roskista aina täytettiin ja ei koskaan tyhjennetty. Tuuli ja linnut sitten levittelivät kaiken pihamaalle ja varikset tappelivat ruuanjämistä. Sitten tuli jo isompiakin eläimiä, jänis kävi yöllä ja kettukin poikkesi. Kukaan ei kait maksanut roska-autoa poikkeamaan. Me täällä naapurissa vain päiviteltiin sitä roskan määrää. Kerran ihmiset luulivat, että täällä on tulipalo, kun se poikien autonkorjaus oli sellaista, että mustaa pakokaasua nousi korkealle, kun moottoria testattiin täysillä ja kauan. Pienessä pihassa saattoi olla kuusikin autoa parhaillaan remontissa. Se oli sellainen perhekorjaamo. Vauvakoirat olivat narussa ja lapsiakin jollain oli mukana ja isovatsaisia emäntiä. Ihan kuin minun lapsuudessani, oli ihmisiä ja elämää.

Kesä meni mukavasti naapurien elämää seuratessa. Korjaushommat kestivät usein kolmeen yöllä ja pojat siinä sivussa kuntoilivat, vetivät leukaa ja musiikki soi. Näitä nuorten juttuja. Kahdeksan nuorta meni vappuna autoon sisään ja kaksi takakonttiin. No eipä taida autoon paljon enempi mahtua. Itse en ole koskaan kokeillut takakonttipaikkaa.

Sitten naapurit alkoivat hätyytellä nuoria, vaikka eivät muuten häirinneet paitsi kuuluvalla yömusiikilla. Aamulehdessä oli oikein kirjotus, mitä ei saa tehdä autotallissa, vaikka melkein kaikkea on meidänkin talossa tehty. Pojilta hajosi sitten yksi yö soittopeli, taisi tipahtaa tai kaatua ja se kannettiin roskisten viereen. Niin tuli hiljaisuus meidän kulmille öisin. Vähän pojat yrittivät itse tehdä musiikkia, muttei sitä kukaan kauan jaksa.

Nuoret taisivat sitten saada häädön tai tuliko muita bisneksiä. Pojat lähtivät, mutta tavarat jäivät. Joku fiksu oli tuonut auton lavan pihalle ja alkoivat ilmaiset vaihtomarkkinat. Hienotkin autot pysähtyivät katumme varteen ja lavan ympärille oli asetettu korokkeita pöyhimistä varten. Biljardipöytä lähti heti ja nyt joku otti lämpöpatterin, joka oli vasta tuotu eilen. Tavaraa tuotiin muualtakin, sillä noita poistolavoja on jotenkin liian vähän täälläpäin.

No tuo vaihe oli lyhyt, sillä lava lähti jonnekin ja vain täydet roskikset jäivät pihamaalle ja syömävieraat. Varikset jatkoivat tappeluaan roskisruuasta. Pullojenkerääjätyttö varmaan ihmetteli, miksi tölkkejä ei enää löytynyt. Hän kävi säännöllisesti aina maanantaisin.

Kaupunkiimme oli tullut joku uusi virkamies, joka huomasi, pikkukaupunkimme on törkykasa ja niin alkoi koko kaupunkia koskeva siivouskampanja. Niin lähtivät ylitäydet roskikset pihasta, joista oli kyllä jo kuukaudet kaupungille soiteltu. Ovat kuulemma terveysriski.

No rotat eivät tänne asti lähteneet, sillä niillä on oma ravintola järven toisella puolella. Siellä on entinen kaatopaikka. Näin hiljeni piharakennus kokonaan.

Talossa oli sentään vielä elämää. Puolialaston rekkakuski poltteli pikkupöksyissään ikkunan aukossa. On sillä komea kaljamaha. No se kuuluu varmaan ammatin kuvaan. Ennen olivat taksikuskitkin tosi mahtavia. Ei toi suuren rekan ajo täydessä kaljalastissa varmaan ole helppoa liukkailla, kun lähtökin on jo aamulla neljältä. Ja janoista kansaa on Suomi pullollaan. Jotkut vitsaili, että ulkomailla ovat naiset ikkunoissa, mutta meillä on sekin toisin. Nuorenparin koira varmaan tuntee minut, kun istuu vastapäätä ruokapöytääni ja katselee ihan silmiin ja heiluttaa häntäänsä, kun heiluttelen sille.

Yhtenä päivänä lähti rekkakuski ja iso Olvin rekka kadulta. Oli saanut kuulemma ihan oikean asunnon lähiöstä.

No, nuoret jatkoivat elämäänsä. Yöllä elettiin ja hiljaisempi musiikki kuului, kuin ennen, kun se tuli sisältä. Aamulla ja päivällä sitten olivat verhot kiinni, kun nukuttiin. Oltiin niin kuin eri rytmissä, kuin meidän vanhojen talossa.

Kunnes yhtenä yönä oli syttynyt tulipalo. Onneksi nuoret olivat hereillä ja palokunta pelasti heidät ikkunan kautta turvaan. Toinen nuorisosakki oli kylillä ja kuulivat palosta varmaan vasta myöhemmin. Nuoripari ei enää uskaltanut tulla takaisin ja kait siellä haisi savukin, kun ikkunat oli auki koko seuraavan talven. Toinen nuorisosakki joutui lähtemään, ymmärsin että tulipalo olisi lähtenyt heidän puoleltaan. No seuraavana yönä paloi Tampereella ja täälläpäin uskottiin pitkään, että samat hiipparit olivat palon sytyttäneet. No täälläpäin ei ollut mitään arvokasta, eikä tainnut olla edes vakuutuksia. Niin jäi se tulipalo kokonaan arvoitukseksi.

Taas tuli uusi kevät ja ponihäntäpoika taisi vuokrata talon. Netissä oli paljon kuvia, mutta talon sisus oli täynnä rojua joka paikassa. Ei sentään lukenut, että vuokrattavana talo, jossa alakerrassa hometta, keskikerroksessa ollut vesivahinko, vaikka palokunta sammutti vähällä vedellä. Yläkerrassa on savun hajua ja yksi palanut huoneisto. No asunnot eivät mennet kaupaksi tai vuokralle, vaikka olisi saanut asunnon tosi halvalla.

Syksyllä sitten poistettiin öljyputki, joten talo ei enää lämpiäisi. Pitkään olikin pojat jo tuoneet lämmitysainetta neljällä kanisterilla, kun kellään ei kait ollut maksaa isompaa erää. Neljällä kanisterilla talo lämpiää yllättävän pitkään leutona talvena.

Nyt on talvi. Talo seisoo uljaana muistellen loistokkaita aikojaan. Piha on valkoinen neitseellisessä lumipeitteessään. Joskus jänis siitä oikaisee, mutta ihmiset eivät enää viitsi, sillä lumikinokset ovat niin mahtavia jo.

Aurinko leikittelee yläkerran verhottomassa olohuoneessa iltapäivisin ja ihan tuntuu kuin siellä talon henki lämmittelisi.

Räystäitä koristelee pitsireunat, kun lunta on tullut niin paljon. Odotan täällä kadun toisella puolen uutta kevättä. Josko edes fasaani tulisi etsimään naaraita tai kaupungin pukumiehet tekisivät talosta lopun. Se tuntuisi todella surulliselta, ja eipä edes kukaan tiedä, kuka talon nyt omistaa. Saattaa olla että se vielä ensi kesänä herää henkiin. No, onpa meidänkin puolella jotain uutta. Täytin kuusikymmentä ja jäin eläkkeelle vuodenvaihteessa. Sitten sain syövän ja minut leikattiin heti tammikuussa. Nyt käyn isossa maailmassa syöpähoidossa ja odottelen myös kevättä, jolloin hoidot alkavat loppumaan. En tiedä vielä koska, mutta sitten alkaa odotus auttoivatko. Että niin kuin molemmat, talo vastapäätä ja minä odottelemme tuleeko uusi kesä vielä vai tappava kuolinisku. Meidän kohtalo on jotenkin samanlainen. Loiston aika oli ja vilkkaat vuodet ja nyt vain odotellaan tulevaisuutta jotenkin surullisina.

Maria Viitanen


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: