Valtteria väsytti. Kireä pakkanen nitkutti kuivaa ääntä parireen jalasten alla. Koivistolaismallisen karvareuhkan suojaama pää nytkähteli hevosen askelten tahdissa ja huurteen kuorruttamat silmäripset lupsahtelivat itsepäisesti kiinni ja avautuivat leuan osuessa miehen rintaan.

Hevosraito eteni pitkänä matona suuren savottatyömaan yöpymiskämppää kohti. Kymmenien hevosajurien takapuolen alla etureen pankon päällä oli heinillä täytetty säkki, josta päivällä annettiin vetopeleille ruoka. Nyt takapuolen alla oli melko tyhjä, lähes olematon pehmuste. Kaurapussi roikkui tyhjänä miesten olkapäillä.

Myöhään illalla väsyneet miehet ja hevoset saapuivat suurelle majoitusalueelle. Alkoi hevosten huolto. Eläimet riisuttiin, pahimmat huurteet harjattiin ja päälle viriteltiin erilaisia peittoja. Kaura-annokset laitettiin syömäpusseihin ja yöheinät eteen. Valtteri yritti vielä pimeässä hapuillen löytää voipuneelle ajokilleen edes vähän lämpimämpää juomavettä. Hevosaitauksissa kävi kuhina tukinkiskojien ympärillä. Ilman näitä sitkeitä, umpilumessa raskaita kuormia vetäviä eläimiä ei tasavallan teollisuus pyörisi ja kansakunnan hyvinvointi toimisi.

Lopulta Valtteri ja muut ajomiehet pääsivät kämpän lämpimään. Elämänluukulta noudettiin kämppäemännän tekemää lämmintä ruokaa. Hakkuumiehet olivat jo syöneet aiemmin, heillä ei ollut hevoshuolia. Kämpän etuosasta alkoi kuulua sahojen ja kirveiden kunnostusta hevosmiesten korviin. Valtteri harppoi tyytyväisenä omalle ylälaverilleen. Työkaverilla oli tarpeeksi polttoainetta huomista ponnistusta varten.

Valtterin pää painui hevosen kaulaa vasten. Eläin ja mies vapisivat. Molemmat tukivat toisiaan. Ympärillä räjähteli. Lunta ja jäätynyttä kokkaretta satoi kaksikon päälle. Muutaman metrin päässä olevalle tielle ampui vihollisen lentokone konekiväärillään pöllyävää luotivanaa. Hevosen sieraimet korahtelivat ja silmät pälyilivät hauhuisina ympäri. Valtteri piteli sisukkaasti suitsista, vaikka hänen olonsa oli samanlainen kuin hevosella. Toinenkin huoli suitsimiehellä oli; hernerokkatonkat ja vanikkapaketit oli saatava etulinjan puolustajille. Ei sotaa tyhjällä vatsalla käytäisi.

Saatuaan ruokatarvikkeet taistelijoille, tyhjät ruoka-astiat saivat seurakseen kaksi haavoittunutta. Nöyrästi hevonen lähti vetämään kuormaansa kohti joukkosidontapaikkaa. Haavoittuneet valittivat epätasaisen maaston pahimmissa töyssyissä. Valtteri teki parhaansa koettaessaan kiertää teräviä kiviä ja pahimpia lettokohtia suotaipaleella. Välillä hevonen upposi pehmeään suohon. Ihmeen sinnikkäästi taistelijapari selvisi kalliine lasteineen perille ja haavoittuneet saivat apua.

Eivät kiireet tähän loppuneet. Nyt kyytiin nostettiin ammuksia ja taas oli suunnattava takaisin etulinjaan. Ohjastajan ajatukset käväisivät välillä kotona, jossa vaimon huolena oli toisen hevosen avulla viljellä pientilaa. Kovasti ahdisti ohjaksia pitelevän miehen rintaa.

Sitten tapahtui se, mikä takaraivolla kokoajan sykki. Ammus osui hevosen etupuolelle. Ohjastaja heräsi johonkin lämpimään. Pökerryksistä selvittyään mies huomasi makaavansa kuolleen hevosen vieressä. Eläin oli suojannut ohjastajaansa ruhollaan ja estänyt ammuskuorman räjähtämisen. Valtteri itki. Itki isoon ääneen. Itki kuin omaa poikaansa. Itki kuin omaa maatansa.

Valtterilla oli uusi hevonen. Armeija oli myynyt edullisesti nuoren tamman onnettomalle soturilleen. Tamma ja uusi isäntä tottuivat nopeasti toisiinsa. Sodan vaikutus tuntui vielä molemmissa jonkin aikaa. Hevonen tahtoi aluksi kovan äänen kuultuaan rynnätä tieltä metsään. Valtteri ymmärsi eläintä ja molemmat katsoivat eteenpäin uusiin haasteisiin.

Suomen rakentaminen jaloilleen kysyi yhteistyötä ja voimia, mieheltä sekä hevoselta. Sitkeitä olivat molemmat. Yhteistyössä maksettiin sotakorvaukset ja rakennettiin parempaa elintasoa. Valtterin mielessä alkoi orastaa ajatus uudesta varsasta, ja sellainen horjuvasäärinen ilmestyikin reilun vuoden kuluttua laitumelle. Lähes kyynelsilmin vanha soturi katseli, kun hieman kömpelö hevosen alku etsi turvaa tamman kaulan alta ja kohta jo kirmaili alkukesän kauniilla nurmella.

Vaikka aika teki tehtävänsä Valtterin ja emätamman kohdalla, nuoret jaksoivat. Seuraava sukupolvi uskoi nuoren rohkeudella elämään. Traktorit ja muu koneistus syrjäytti hevosen metsästä ja peltotöistä. Valtterin tytär innostui nuoren hevosen kanssa raviurheilusta.

Hiekkaiselle kankaalle ilmestyi harjoitusrata. Asuinrakennuksen taakse pystytettiin useamman hevosen talli. Jälleen tehtiin pitkää päivää. Noustiin aikaisin aamulla ruokkimaan eläimet. Aamupäivällä kunnostettiin kilpailukalustoa ja valmennettiin hevosia. Sitten täytyikin jo valmistautua illan ravikilpailuihin. Elettiin huiman jännityksen vallassa. Riemuittiin menestyksestä. Tehtiin uusia suunnitelmia ja etsittiin parempia keinoja epäonnistumisten tilalle. Uskoa tulevaisuuteen ei menetetty. Yritettiin uudelleen – yhdessä – kuten Valtteri aikoinaan omansa kanssa.

Suomen kansan Valtterit ja suomenhevoset ovat aina olleet sitkeitä ja uskollisia toisilleen. Molemmat ovat tukeneet toisiaan. Pahatkin ajat on kestetty. On itketty ja iloittu yhdessä. Ei ole lannistuttu uuden teknologian kynsissä, on sopeuduttu ja uudistuttu ajan mukana. Ihmisen ja suomenhevosen välinen kumppanuus säilyy aina.

Esko Murtonen


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: